perjantai 15. joulukuuta 2017

PERJANTAIN KAHVI #47


Ihana, ihana perjantai! Tänään alkoi joululoma. Enää täytyy palauttaa pari tehtävää ja sitten saa pyyhkiä syyslukukauden pölyt käsistään ja heittäytyä vapaalle. Kyllä tätä on jo odotettukin.

Nyt on siis puolivuotta opiskelua lapsen kanssa takana ja sanotaanko nyt vaikka näin, että vaikka siihen sisältyi paljon ylä- ja alamäkiä, nyt fiilis on ihan hyvä ja päällimäinen ajatus, että eihän se nyt niin paha ollutkaan. Olisinko saanut tästä puolestavuodesta enemmän irti, jos olisin käynyt koulua ilman lasta? Aivan varmasti. Kyllähän tuo pieni vie huomiota siellä tunneilla (niin minulta kuin muiltakin opiskelijoilta, haha) ja tottakai vielä kotonakin. Mielestäni selviydyin kuitenkin hyvin ja vaikka ajatuksena syksyn alussa oli, että kun pääsee vaan kursseista läpi niin hyvä on, niin eipä siellä olla oltu lähelläkään sitä, etteikö pääsisi. Kevätlukukausi voikin sitten olla jo vähän mielenkiintoisempi käydä lapsen kanssa koulua, kun sitten Lumi osaa jo puhua vähän enemmän ja oppii varmasti kävelemään ja juoksemaan.

Olen käynyt jo kolme kertaa joululahjaostoksilla ja arvatkaapa vaan, montako lahjaa on tarttunut mukaan? Pyöreät nolla! Siinäpä minulle siis hommaa ensiviikoksi.. Ei minulla sentään kaikki lahjat hankkimatta ole, muutaman olen tilannut netistä ja nyt vaan odotellaan jännityksellä ehtivätkö ne tulla ennen aattoa.

Viimeisen viikon aikana, olen alkanut "jouluttaa" (niin kuin isosiskoni ohjeisti minua sanomaan) oikein kunnolla ja alkanut pikkuhiljaa päästä sellaiseen joulufiilikseen. Tämä joulu tulee olemaan niin spesiaali, ensimmäinen joulu oman lapsen kanssa. En malta odottaa aattoa, että pääsen näkemään miten Lumi suhtautuu kaikkeen jouluun  liittyvään. Koululla törmättiin eilen joulupukkiin ja yllätyksekseni Lumi ei pelännyt sitä yhtään! Hauska nähdä onko aattona pukin kohtaaminen yhtä mitään sanomaton juttu.

Tulevalla viikolla onkin sitten luvassa vaikka mitä joulupostauksia ja uskoisin, että postaus tulee joka päivä. Ihanaa olla lomalla, ostin sen kunniaksi suklaatakin, hyvää viikonloppua!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

LUMI 10KK


Lumi täyttää kyllä jo ensiviikolla 11 kuukautta, mutta peruutetaanpa hetkeksi vähän ajassa taaksepäin ja muistellaan millainen Lumi oli, kun hän vasta täytti 10 kuukautta.

Lumilla on kuusi hammasta, neljä ylhäällä, kaksi alhaalla. Meille on kaikki hampaat tullut aika helposti tähän mennessä, eikä ne ole aiheuttaneet mitään isompia itkuja. Toivottavasti kaikki loputkin hampaat tulee yhtä vaivattomasti.

Lumi tykkää työnnellä taaperokärryä. Nyt hän sen hoksasi, taaperokärry on tosi jees, sen avulla pääsee KÄVELLEN itse paikasta toiseen. Huippu laitos!

Lumi on alkanut nirsoilla ruuassa. Ennen meillä meni ihan kaikki! Kyllä Lumi edelleen syö hyvin ja suht monipuolisesti, mutta nyt on tullut eteen jo useampi ruoka mikä ei kelpaakaan. Jos Lumi ei tykkää jostakin hän alkaa yleensä yökkiä.

Lumi nukkuu läpi yönsä. Tämä on ihanaa! Lumi nukkuu omassa sängyssään klo 20-06 heräämättä kertaakaan. Olen niin onnellinen! Vielä kun tajuaisi itse mennä nukkumaan samaan aikaan..

Lumi on alkanut höpistä vaikka mitä! Ei siinä vieläkään mitään järkeä ole, mutta juttua tulee paljon. Veikkaan silti, ettei mene kauaa niin Lumi sanoo ensimmäisen sanansa ja se saa tietenkin olla "äiti".

Lumi heiluttaa ihanasti "moi moi". Aina kun isi lähtee aamuisin töihin niin Lumi heiluttaa isille. Vielä hän on kovin valikoiva siitä kelle heilutetaan, mutta jospa hän pian heiluttaisi kaikille "moi moi".

Lumi nousee vaikkapa sohvaa vasten seisomaan ja kävelee sohvan päästä päähän tukea vasten. Tämä on uusi, hieno ja mieluisa taito jota täytyy treenata paljon!

Lumi osoittelee kaikkea, ohikulkijoita, lamppuja, kukkia, koiria, kissoja, äitiä, isiä, mummoa... Ihan kaikkea.

Sellainen on meidän Lumi 10kk.


torstai 7. joulukuuta 2017

JOULU JA SYNTTÄRIT LÄHEKKÄIN, MITEN LAHJAT?


Yksi teistä lukijoista kysyi minulta, mitä olemme ajatelleet tehdä joululahjojen kanssa, kun Lumilla on synttärit niin pian joulun jälkeen. Nyt täytyy myöntää, että emme olleet edes ajatelleet tällaista asiaa. Kun mainitsin tästä kysymyksestä miehelleni, hän ihmetteli heti, että miten niin?

Jos kysyjä tarkoitti, vaikuttaako Lumin synttärit joulun lahjamäärään tai lahjoihin käytettävään rahasummaan, tässä vastaus.
Itse näen asian seuraavalla tavalla. Joulu on joulu ja synttärit on synttärit. En halua, että se vaikuttaa Lumin joululahjoihin, että hänellä on synttärit kolme viikkoa joulun jälkeen. Eihän se olisi oikein, kun pohtii asiaa siltä kantilta, että esimerkiksi kesälapsen kanssa ei tällaista asiaa tule pohtineeksi laisinkaan. En siis aio ottaa Lumin lähestyviä synttäreitä millään tavalla huomioon ostaessani hänelle joululahjoja.
Ymmärrän toki myös näitä perheitä, jotka haluavat esimerkiksi rajoittaa lahjamäärää jouluna, jos lapsella on synttärit tammi- helmikuussa. Sehän olisi vain järkevää.

Jos kysyjä taas tarkoitti vaikuttaako se jollakin muulla tavalla lahjoihin, tässä vastaus.
En usko, että tulen muullakaan tavalla huomioimaan joulun ja syntymäpäivän lähekkäin olemisen. Jokuhan voisi tehdä esimerkiksi niin, että ostaa jonkun kalliimman collegepaidan joululahjaksi ja sitten siihen sopivat housut synttärilahjaksi, mutta itse en usko toimivani näin. Minun ja mieheni ajatukset kohtaavat tässä asiassa aika hyvin ja pidämme joulun ja syntymäpäivät täysin erillisinä juhlina.

Jouluun tulee kuitenkin olemaan se ero verrattuna syntymäpäiviin, että jouluna Lumi tulee saamaan meiltä useamman lahjan, kun taas syntymäpäivänään hän saisi meiltä vain yhden kalliimman lahjan. Näin olen ainakin itse asian ajatellut ja luulen mieheni olevan kanssani samaa mieltä. Toki ainakaan tänä vuonna, emme tule ostamaan paljoa joululahjoja, kun Lumi on vielä niin pieni. Todennäköisesti meidän antamat lahjat tulee myös pitkään olemaan sellaista käyttötavaraa, kuten esimerkiksi vaatteita, Lumi kun saa varmasti muilta sukulaisilta paljon kaikkea muuta. Syntymäpäivälahjaksi taas luulisin, että ostamme jotakin erilaista, kuten vaikkapa mönkijän tai mopon niin kuin Lumin isi on puhunut..

En kuitenkaan halua opettaa lapselleni sellaista ajatusmallia, että lahjat ja niitten määrä tai arvo olisi juhlassa tärkein. Toivon, että saan opetettua lapseni arvostamaan enemmänkin yhdessä oloa ja yhteistä iloa. Toivon, että joskus hänelle tulisi samanlainen tapa ajatella, kuin minulla on nyt vanhempana. Mielestäni lahjojen antaminen toiselle ja siitä tuleva molemminpuolinen ilo on paljon hienompaa, kuin lahjojen saaminen itse.

torstai 30. marraskuuta 2017

NEUVOLAKUULUMISIA #8


Käytiin viime viikon maanantaina 10kk neuvolassa. Odotin sitä innolla, koska viimeksi oltiin käyty neuvolassa kun Lumi täytti 8kk. Tykkään neuvolakäynneistä erityisesti siksi, koska on mukava nähdä paperilla miten lapsi kasvaa.

Tällä kertaa meidät otti vastaan meidän oma neukku ja hänellä oli opiskelija mukanaan. Aluksi meiltä kyseltiin ihan niitä näitä, mitä kuuluu, miten on mennyt, onko Lumi pysynyt terveenä, yms. Sitten kyseltiin perus ruokailut ja nukkumiset. Kaikki sujuu hyvin. Seuraavaksi otettiin mitat ja todettiin, että hyvin kasvaa nollakäyrän alapuolella. Neukku myös sanoi, ettei tarvitse säikähtää vaikka painossa oli pieni notkahdus, se kuuluu asiaan nyt kun Lumi liikkuu koko ajan enemmän ja enemmän.

Lopuksi otettiin vielä hemoglobiini. Minua jännitti kamalasti ja olin 100% varma, että meidän drama queen ottaa nokkiinsa moisesta piikittelystä pahemman kerran, eikä lopeta itkemistä ikinä. Toisin kävi, Lumi seurasi tarkkaan kun neukku ensin putsasi sormen, sitten pisti, puristi sormea ja pyyhki veritippoja pois ja lopulta otti näytteen. Ei pienintäkään itkua tai säikähdystä. Olin erittäin yllättynyt ja ylpeä, meillä on niin reipas iso tyttö.

Seuraava neuvola onkin sitten vasta 1v synttäreitten jälkeen ja silloin tulee muuten monta rokotusta. Luulen, että pakotan mieheni mukaan vaikka mikä olisi, en varmasti tule selviämään siitä yksin!

lauantai 25. marraskuuta 2017

PERJANTAIN KAHVI #46


Moikka! Ette uskokaan, miten paljon minua harmittaa, kun ei vain ole aikaa kirjoittaa. Minä niin kovasti haluaisin kirjoittaa ja julkaista postauksia joka päivä, mutta nyt täytyy ikävä kyllä hoitaa koulujuttuja, joitten kanssa vauhti tuntuu vaan vieläkin kiihtyvän. Joululomaa odotellessa..

Tällä viikolla olen ollut melko tehokas. Kaiken muun suhteen paitsi sen, minkä kanssa olisi pitänyt. Olen huomannut, että turvakaukalo on jo hetki sitten jäänyt auttamatta pieneksi Lumille. Niinpä kyttäilin black friday tarjouksia ja tilasin jo alkuviikosta Jollyroomin sivuilta Cybex Sirona M2 turvaistuimen. Jos jollakin on kokemuksia tästä istuimesta, niin heittäkääs mielipiteitänne kommenttikenttään!
Otin myös kuvat joulukortteihin (mikä olikin melko mielenkiintoinen ja haastava projekti!) ja tilasin kortitkin jo! Tästä olen erityisen ylpeä, minulla kun on tapana jättää tällaiset asiat aina viime tippaan.

Käytiin Lumin kanssa 10kk neuvolassakin ja siitä teen taas erillisen postauksen, minkä voisin julkaista vaikkapa ensi viikolla. Lupaan myös kirjoitella siitä, millainen on meidän Lumi 10kk. Luonnoksissa odottelee muuten jo muutama jouluun liittyvä postaus, mutta ne julkaisen vasta joulukuussa, joka alkaakin jo ensi viikolla. Ihanaa!

Olen onnistunut ottamaan joulun vastaan tänä vuonna melko hillitysti. Meillä ei ole vielä lähes mitään joulukoristeita, en ole tehnyt kertaakaan pipareita ja joulutorttujakin vain kerran! Tänään taidan kuitenkin hipsiä alas häkkivarastoon ja kaivaa joulukoristeet esiin..

Ihanaa viikonloppua <3

torstai 16. marraskuuta 2017

NÄKÖKULMAN VAIHTAMISEN TAITO

Tämä on minun mielestä mahdottoman mielenkiintoinen aihe ja sopii hyvin blogimaailmaan ja varmasti myös jokaisen omaan henkilökohtaiseen elämään. Tämä on tärkeä taito olla, tai opetella. Idean kirjoittaa tästä aiheesta sain omista opinnoistani.

Mietitkö ennen kuin avaat suusi, miltä tämän sanominen toisesta tuntuu? Jos et, niin ehkäpä kannattaisi alkaa miettimään. Huomaan usein lukevani ilkeitä kommentteja suosittujen blogejen kommenttikentistä. Miksi ihmeessä se on niin helppoa loukata toista? Ja miksi ihmeessä joku näkee sen tarpeelliseksi, tahallisen toisen mielen pahoittamisen?
Jos olet tällainen ilkeilijä, koitapa vaihtaa näkökulmaa. Tämä asia voi olla vaikea kääntää ympäri, jos et ise ole bloggaaja. Sitä voisi kuitenkin ehkä miettiä siltä kantilta, että mitä jos antaisit jonkun lukea päiväkirjaasi, mihin olet vuodattanut omia onnistumisen tai epäonnistumisen kokemuksia sekä mielipiteitäsi ja mietteitäsi liittyen milloin mihinkin aiheeseen, ja sitten joku sanoisi siitä jotakin ilkeää? Tai mahdollisesti jopa nauraisi tai "hohhoijailisi" sinun kirjoituksillesi. Ei varmasti tuntuisi hyvältä vai mitä?

Toki jokainen bloggaaja ottaa sen tietoisen riskin kun laittaa elämänsä suurennuslasin alle ja kaikille tutkittavaksi. Onko silti oikein mennä ilkeilemään toiselle? Minun mielestäni ei. Ei kukaan tykkää siitä, että joku sanoo sinulle jotakin ilkeää, eihän? Miksi sitten joku tekee niin, jos ei itse sitä olisi valmis ottamaan vastaan? En tiedä, siihen on varmasti monia syitä. Usein on kuitenkin hyvä pohtia, miksi tämä ihminen sanoi minulle jotakin ilkeää? Itse uskon ainakin jossakin määrin tähän roska-auto-teoriaan. Ihminen ottaa tietyn määrän epäonnistumisia tai ilkeilyä vastaan ja lopulta se on vain pakko tyhjentää jonnekkin. Ikävä kyllä, joissakin tapauksissa se on sitten tämä bloggaaja, joka saa sen kuran niskaansa, mutta yhtä hyvin se voi olla esimerkiksi kaupan kassatäti.

Monet näistä netissä ilkeilijöistä tuskin tulisivat kadulla sanomaan samaa, siihen ei olisi rohkeutta tai ei mahdollisesti tuntisi tarvetta. Netin välityksellä on niin helppoa loukata toista joutumatta koskaan kohtaamaan tämän loukatun fiilistä. Rohkaisenkin nyt kaikkia miettimään ja vaihtamaan näkökulmaa, miltä minusta tuntuisi, jos joku sanoisi minulle näin?

Asian voi myös kääntää positiiviselle puolelle. Jos joskus mietit, että onpa kaverillasi/tutullasi/tuntemattomalla kadunkulkijalla/bloggaajalla hieno paita, sano se. Mieti miten mukavalta sinusta tuntuisi saada kehuja, me kaikki tykätään siitä, vai mitä? Ilahduta jonkun päivää vaikka tänään ja sano jollekin jotakin kivaa, siitä tulee itsellekin hyvä mieli. Lisäksi, aika usein käy niin, että hyvä lähteekin kiertämään ja tulee joskus takaisin. Ollaan hyviä toisillemme.


torstai 9. marraskuuta 2017

TON LAPSI ON TAITAVAMPI KUN MUN - MIKSI VERTAILET?

Veikkaanpa, että moni äiti ja isäkin voi samaistua tähän. Kun tulee tavattua samanikäisiä lapsia kuin omasi, lähdet vertailemaan lapsia keskenään. Itselläni se korostuu aina, kun tavataan meidän mami porukan kanssa, kun kaikilla on niin samanikäiset vauvat. Luulen, että tämän vertailu tulee jatkumaan pitkään, vaikka se onkin ihan turhaa.

Meidän porukassa lapsista vanhin on siis syntynyt joulukuun lopulla ja nuorin helmikuun alulla. Kaikki lapset kehittyvät omaan tahtiinsa ja siinä kun toinen oppii ryömimään nuorena, oppii toinen taputtamaan ja kolmas seisomaan. Sitä kuitenkin sortuu vertailuun vaikka tietää, että normaali esimerkiksi taputtamaan oppiminen tapahtuu 8-10 kuukauden tienoilla.

Kyllä minua ainakin kismittää, kun Lumia melkein kuukauden nuorempi vauva oppi kontaamaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan ennen meidän Lumia. "Eihän sen pitäisi osata vielä, kun ei meidän Lumikaan osaa, joka on vielä vanhempi!" Tai kun jonkun seitsemänkuinen osaa jo sanoa äiti. "Miten se on muka mahdollista? En usko ellen itse nää!"


Parina ensimmäisenä ikävuotenaan lapsen kehitys voi olla todella eritasolla, kuin toisen saman ikäisen lapsen. Siitä ei kuitenkaan pitäisi olla huolissaan, kyllä se siitä sitten tasaantuu. Joissakin asioissa toinen ei tietenkään tule välttämättä koskaan olemaan yhtä lahjakas kuin toinen, se vaan on elämää. Liian usein vanhempi lähtee vertaamaan omaa lastaan toisen lapseen, vaikka pitäisi nimenomaan pyrkiä keskittymään siihen omaan ja hänen kasvun tukemiseen. Helposti sitä sivuuttaa oman lapsen oppiman taidon, jos toisen samanikäinen lapsi on oppinut sen jo aikoja sitten, sitä vain ajattelee "Vihdoinkin, mitäs me nyt voitaisiin seuraavaksi oppia..". Mihin jäi iloitseminen oman lapsen uudesta hienosta taidosta?

On myös hämmentävää huomata itsestäänkin sellaisia puolia, että on kamala kiire. Lapsen pitäisi oppia kaikki jo kamalan nuorena ja jos ei sitä opi kuukautta ennen, kuin se on edes mahdollista, niin silloin jo pohtii "Miks ei se jo osaa?". Miksi vauva ei saa olla vauva rauhassa? Miksei vanhempi osaa nauttia siitä ajasta kun vauva vaan on, eikä mene vielä (kirjaimellisesti) pää kolmantena jalkana? Miksi vanhemmilla on niin kovat suorituspaineet lapsensa kehityksen suhteen?

Niinpä niin, siinäpä jokaiselle pohdittavaa. Vertailetko sinä?