Kaksplus.fi

MININ TYYLI

torstai 22. helmikuuta 2018


Minun ihana ihana ihana mini! Joskus vuosia sitten, kun kaverini sai lapsen sanoin, että haluaisin lapsen myös sen takia, että saisin sitten pukea lasta. Kaverini vastasi siihen, että ehkä minun ei sitten kannata haluta lasta ihan vielä. No, hän oli ihan oikeassa, en minä olisi vielä silloin ollut valmis.

Lapsen pukemiseen liittyvät asiat ovat muuttuneet varmaan jo sataan kertaan äitiyteni aikana. Minusta tuntuu, että Lumin "tyyli" hakee vieläkin paikkaansa. Nythän vielä kun Lumi on niin pieni, niin minä olen se joka määrittää hänen tyylinsä, mutta luulen, että se miten hän nyt pukeutuu, tulee kuitenkin vaikuttamaan sitten vähän vanhempanakin.



Minulle on tietenkin ihan ehdottoman tärkeää, että vaate on mukava lapseni päällä. En tahdo pukea häntä vaatteisiin, missä hän ei viihdy tai tuntee olonsa epämukavaksi. Tahdon myös, että vaate on laadukas ja kestää käyttöä (tähän liittyen olen kirjoittanut postauksenkin, siihen pääset tästä).

Tahdon tietysti myös, että vaate miellyttää minua ulkonäöllisesti. En ole vielä ollut kovin tarkka sen suhteen, että vaatteet sopisivat keskenään yhteen, tai että Lumin vaatteissa olisi joku selkeä tyyli, olen vain ostanut vaatteen josta pidän.

Tahtoisin kuitenkin alkaa kiinnittää vaatteiden yhteen sopivuuteen ja tyylilinjaan enemmän huomiota. Pidän todennäköisenä sitä, että jatkossa Lumin vaatekaappi tulee muistuttamaan ainakin jossakin määrin omaani. Toki lapsen vaatevarastosta saa löytyä niitä lapsekkaita vaatteita, enkä koskaan tekisi niin, että pukisin lapseni päivittäin farkkuihin, kuten itse itseni puen.



Minua myös hirvittää ne kuvat, joissa lapsi on puettu miniaikuiseksi, sitä en ymmärrä. En tahdo, että lapseni näyttää aikuiselta, mutta en kyllä myöskään tahdo, että lapseni näyttää samalta, kuin minä 90-luvulla. Itse en voisi pukea lastani riemunkirjaviin Disney vaatteisiin, ei siinä mitään väärää ole, jos joku niin tekee, mutta omaan makuuni se ei sovi lainkaan.

Tahtoisin, että Lumin vaatevarasto olisi tulevaisuudessa melko klassinen, suht tyttömäinen ja värit olisivat pääasiassa neutraaleja. Ihailen esimerkiksi HomeviaLauran tytön tyyliä ja haluaisin Lumille jotakin saman tapaista.

Nyt Lumi ei kuitenkaan tarvitse mitään ja yritän hillitä "turhaa" ostelua. Lumi vaatevarastot ovat myös niin täydet, että ei sinne kyllä mitään mahtuisikaan! Sormeni silti syyhyävät jo ostamaan tytölle lisää vaatteita, mutta kesällä sitten..

KUNNES ERIMIELISYYDET MEIDÄT EROTTAA

tiistai 20. helmikuuta 2018


Pyrin aina olemaan hyvin suvaitsevainen ja neutraali ihminen. Te jotka olette lukeneet jo pidempään tätä blogia, tai tunnette minut henkilökohtaisesti tiedätte sen varmasti. On kuitenkin joitakin asioita, joissa minäkin olen erittäin jyrkkä ja yksi niistä on, että avioliitto on pyhä.

Menin itse naimisiin melko nuorena, 23-vuotiaana. Jotkut ovat minulta jälkeenpäin kyselleet, että miten uskalsin ja eikö minua hirvittänyt? Joku myös kysyi juuri hiukan ennen häitämme, että olenko nyt ihan varma ja eikö minua muka oikeasti pelota tai jännitä yhtään?

Kyllä minä olin varma, eikä minua jännittänyt tai pelottanut. Olen ollut varma siitä päivästä asti, kun menimme mieheni kanssa kihloihin. Tiedän mieheni omaavan samalaisen arvomaailman kuin minä, tiedän, että kun kyse on avioliitosta, hänellä on yhtä vakava suhtautuminen.

Minulle avioliitto on lupaus ikuisuudesta, minulle se lupaus "kunnes kuolema teidät erottaa" tarkoittaa juurikin sitä. En käsitä tätä nykypäivän trendiä, joka tuntuu olevan se, että mennään naimisiin ja sitten kun ei olekaan enää kivaa, niin erotaan. Mihin katosi lupaus rakastaa niin myötä- kuin vastoinkäymisissä?

Minun ajatusmaailmaani ei sovi se, että avioero otetaan kun "ei homma enää toiminutkaan" tai kun "rakkaus vain loppui". Ei. Rakkaus ei vain lopu, rakastuminen loppuu todennäköisesti jossakin vaiheessa, se ei silti ole sama asia, kuin rakkauden loppuminen.


Joku voi ajatella, että olen vain nuori ja naiivi, mutta itse näen asian niin, että tällainen suhtautumiseni avioliittoon, on vain osa omaa arvomaailmaani. Omasta mielestäni tämä on myös sellainen asia, josta saa olla jyrkkä näkemys. En tiedä kumpuaako jyrkkä suhtautumiseni sieltä, että olen itse avioeroperheen lapsi vai kenties sieltä, että "ennen oli kaikki paremmin".

Nykyään kaikki mikä menee rikki, heitetään helposti pois. Jos puhelimesi hajoaa, niin se sinulle suotakoon, että heität sen roskiin. Avioliitto on kuitenkin sitova lupaus, enkä itse näe kovin montaa syytä joilloin sen voisi vain heittää pois.

Jos joku päätyy avioeroon, mielestäni päteviä syitä voisi olla esimerkiksi seuraavat. Toinen pahoinpitelee toista. Toinen pettää toista jatkuvasti, eikä halua muuttua. Tai toisella on jokin vakava riippuvuus, eikä aikomustakaan edes koittaa parantua. Pelkistetysti sanottuna, en ymmärrä eroamista muissa tilanteissa.

Avioliitto ei ole mikään leikki, se on lupaus rakastaa toista silloinkin, kun ei siltä tunnu, se on lupaus tahtoa olla toisen kanssa silloinkin, kun tekisi mieli vain antaa periksi ja lähteä menemään. Siitä avioliitossa on kyse, täytyy löytää tahtoa valita se toinen aina uudestaan ja uudestaan, jos ei siihen ole valmis, mielestäni ei pitäisi mennä naimisiin lainkaan.

Me emme ainakaan tehneet alttarilla lupausta rakastaa toisiamme kunnes erimielisyydet meidät erottaa. Me lupasimme rakastaa toisiamme niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, aina kuolemaamme saakka.


#MINULLE SINÄ OLET TÄYDELLINEN

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Tänä ystävänpäivänä haluan tehdä jotakin spesiaalia, jotakin aivan erityistä. Yleensä ystävänpäivääni on kuulunut kahvittelu mieheni kanssa, suklaa, kukat ja lahja. Tänä vuonna sovittiin, ettei osteta toisillemme lahjoja ja tänä vuonna haluan muistaa ystävänpäivänä jotakin muuta, kuin omaa miestäni.

Se, että joku on sinulle täydellinen, on mielestäni aika paljon sanottu. Jos joku sanoisi minulle nuo sanat, en edes tiedä miten siihen suhtautuisin. Silti, voisin itse sanoa niin useammallekin ihmiselle.

Voisin sanoa niin omalle miehelleni, koska hän on maailman paras mies, juuri minulle. Omalle tyttärelleni, koska hän vain on minun silmissäni täydellinen. Nämä ovat kuitenkin sellaisia itsestäänselvyyksiä ja sen vuoksi, en tahdo sanoa niitä sanoja heille, vaan jollekin toiselle.

Minä ja siskoni Jenni, olemme olleet aina toistemme parhaat ystävät. Meillä on ikäeroa kaksi vuotta ja olemme aina tulleet hyvin juttuun. Olemme olleet erottamattomat ja asuneet kotoa muuton jälkeenkin jonkin aikaa saman katon alla.

Nyt on kuitenkin kulunut useampikin vuosi, kun emme ole nähneet enää niin tiiviisti kuin ennen. Siskoni asuu nykyään Helsingissä ja minä Porissa, joten näkeminen ei ehkä käy aivan käden käänteessä. Olemme aikaisemmin soitelleet paljon Facetime puheluita, mutta nyt kun molemmat ovat niin kiireisiä oman elämänsä kanssa, ei sillekään tunnu enää löytyvän aikaa.


Tänä ystävänpäivänä haluan siis muistaa siskoani. Pikkusiskona olen aina katsonut isosiskoani ylöspäin. Olen ollut hänestä aina niin ylpeä.

Peruskoulussa kun hän sai kymppejä ja ysejä, peruskoulun jälkeen kun hän valitsi lukion ja sai sielläkin hyviä arvosanoja, lukion jälkeen kun hän "joutui" pitämään välivuoden ja osasi hyödyntää senkin täydellisesti. Kun hän pääsi yliopistoon opiskelemaan juuri sitä, mitä halusikin. Ja nyt kun hän on muuttanut Helsinkiin ja tekee työkseen sitä mitä haluaa. Ihan huikea ura.

Ystäviä hänellä on myös ollut aina, todella läheisiä sydänystäviä, sekä ihan huippuja kaveriporukoita, joihin minäkin olen päässyt tutustumaan aina milloin mitäkin kautta.

Jenni on aina ollut todella pidetty, enkä ihmettele yhtään. Siskoni on ihan huikea tyyppi, joka unelmoi ja uskaltaa tavoitella unelmiaan, mutta osaa silti pitää jalat maassa. Sanonta älykkyys ja ulkonäkö ei sovi samaan ihmiseen, ei todellakaan pidä paikkaansa siskoni kohdalla. Hän on todella fiksu, kaunis ja hänellä on maailman paras huumorintaju.

Siskoni on minun built in best friend ja tänä vuonna, omistan ystävänpäivän hänelle. Kaikki mitä haluan sanoa tänään on; rakas siskoni Jenni, vaikka välillä naljailen tai pilkkaan niin oikeasti, minulle sinä olet täydellinen <3



Kenelle sinä haluaisit kertoa, että sinulle hän on täydellinen? Jaa someen kuva teistä lyhyen stoorin kanssa ja käytä hashtagia #minullesinäolettäydellinen

Ihanaa ystävänpäivää! <3

MEIDÄN MAKUUHUONE

maanantai 12. helmikuuta 2018

Minulta on pyydetty kuvia meidän lastenhuoneesta ja jakaisin niitä mielelläni, mutta kun meillä ei sellaista ole. Lumi siis nukkuu meidän makkarissa ja saa oman huoneen vasta sitten, kun ostamme uuden asunnon. Mutta koska minulla ei ole näyttää kuvia lastenhuoneesta, ajattelin näyttää kuvia meidän makuuhuoneesta. 

Olen siis aikaisemminkin tehnyt esitellyt meidän makkari, mutta se oli jo ennen Lumin syntymää. Sen jälkeen paljon on muuttunut ja moneen kertaan. Moni asia on vieläkin kesken ja suunnitelmia mahdottomasti, mutta tällä hetkellä meidän makkari näyttää tältä.








PERJANTAIN KAHVI #53

perjantai 9. helmikuuta 2018


Tällä viikolla ei ole tapahtunut mitään. Mieheni on ollut kipeä ja niin myös Lumi. Onneksi Lumilla ei silti ole mitään räkätautia pahempaa. Minulla olisi ollut parina päivänä kouluakin, mutta olen nähnyt parhaaksi pysytellä kotona Lumin kanssa. 

Minun piti olla ahkera ja tehdä koulujuttuja, kun kerrankin olisi ollut aikaa. Mutta kuinkas kävikään? En ole tehnyt mitään kouluun liittyvää. Sen sijaan blogijutut ovat kiinnostaneet mahdottoman paljon ja minulla on sellainen tunne, että nyt on ikään kuin uusi sivu kääntymässä tämän bloggailun suhteen. Toivon ihan hirveästi, että minulla tulee keväällä olemaan aikaa tähän yhtä paljon, kuin nyt tämän viikon aikana.

Nyt viikonloppuna minun täytyisi varmasti paneutua niihin koulujuttuihin. Olen (ainakin vielä) opintojen kanssa täysin aikataulussa. Olin siis viime kevätlukukauden kokonaan äitiyslomalla, enkä silloin voinut suorittaa mitään opintoja. Tämän kevään ja tulevan kesän aikana, kaikki viime kevään opinnot pitäisi olla suoritettuna ja tällä hetkellä, tilanne näyttää oikein hyvältä.

Olen muuten suunnitellut instagramin puolelle jotakin arvontaa. Ajattelin jo kuukausi sitten, kun 600 (!!!) seuraajaa tuli täyteen, että voisin järjestää arvonnan. Nyt seuraajia löytyy jo 700! Ihan mieletön juttu! Haluan ehdottomasti kiittää ja lupaan, että luvassa on jokin arvonta.

Ihanaa viikonloppua, olette kaikki huippuja! <3

PELKÄÄN KUOLLAKSENI ETTÄ LAPSENI TUKEHTUU

torstai 8. helmikuuta 2018



Katselin muutama päivä sitten videota Lumin serkkupojasta. Videolla poika oli suunnilleen saman ikäinen kuin Lumi nyt ja söi ruisleipää. Olin huvittunut, me ei voitaisi ikipäivänä antaa nyt Lumin käteen kokonaista ruisleipää, hän tukehtuisi siihen heti... Vai tukehtuisiko?

Olen ollut supervarovainen siitä päivästä lähtien, kun Lumille sai alkaa antaa kiinteitä. Entistä varovaisempi olen ollut sen jälkeen, kun Lumi oppi itse viemään jotakin suuhunsa. Meillä ei siis ole missään vaiheessa ollut mitään vaaratilanteita, enkä ole ikinä sellaista joutunut muutenkaan todistamaan. Mutta liian varovainen ei voi olla, eihän?

Kateudesta vihreänä katselen aina kavereitteni saman ikäisiä lapsia, jotka hienosti sormiruokailevat ja käsittelevät taitavasti vaikkapa tomaatin lohkoa. Ajattelen, että kyllä mekin, sitten kunhan on vaan sopiva aika. 

Joskus rohkaistun antamaan Lumille ison palasen banaania itse syötäväksi. Kauhulla hengitystä pidättäen katselen, kun tyttö vie banaanin suuhunsa ja haukkaa palan. "Kauhean iso pala, kohta se tukehtuu siihen, mitä sitten teen, jos Lumi alkaa haukkoa henkeään?" juoksee ajatukset pääni sisällä. Lumi nielaisee suuren palasen vaikean näköisesti. "Okei, ei enää koskaan uudelleen, vasta sitten, kun Lumi on vanhempi." ajattelen.


Meillä siis syödään edelleen kaikki todella pieninä paloina, niin pieninä, ettei niihin edes voi tukehtua. Näen niin usein mielessäni niitä kauhukuvia, kun jokin jääkin kurkkuun kiinni ja joudun takomaan tyttäreni selkää samalla soittaessani hätäkeskukseen. Ei, en suostu, meillä syödään kaikki pieninä paloina niin kauan, että Lumilla on myös muualla kuin edessä hampaita niin, että tytön on mahdollista tehokkaammin pureskella kaikki pienemmäksi.

Vaikka itse olen järkeillyt tämän näin ja ajattelen, että näin on hyvä, tunnen silti jatkuvasti jonkin kovan paineen paukuttamassa takaraivooni. Se on ne muut. Ne muut jotka antaa juuri yksi vuotta täyttäneille lapsillensa kokonaisia ruisleipiä, ne muut jotka voivat antaa lapsillensa tomaatin lohkoja, ne muut joitten lapset osaavat käsitellä ruokaa paremmin.

Välillä mieleeni nousee ajatus, olenko huono äiti, kun en ole totuttanut lastani käsittelemään isompia paloja ruokaa? Ei, en ole. Minulla on oikeus toimia niin kuin itse parhaaksi näen. Jos minä pelkään antaa lapselleni karkeampaa ruokaa ja isoja paloja banaania, niin minun ei tarvitse. Minä saan toimia toisin, kyllä minunkin lapseni saa käsitellä isompia ruokapaloja sitten, kun on oikea aika, sitten kun minä olen siihen valmis.


1V KUVAT

tiistai 6. helmikuuta 2018


Kävimme kuvattavana Tampereella Lotta Polvianderilla 13.1. Halusimme meidän koko perheestä parit kuvat ja Lumista 1v kuvat. Kuten aikaisemmin jo kerroinkin, kaikki ei mennyt ihan putkeen.

Ensinnäkin olimme hiukan myöhässä, n.10-15min. Kun saavuimme paikalle ja menimme sinne mistä olisi pitänyt päästä sisälle, huomasimme, ettei hissi toiminut. Kokeilimme siis ovea, joka olikin lukossa. Ei siinä sitten muu auttanut, kuin soittaa Lotalle.



Kun viimein pääsimme sisälle ja aloittamaan kuvauksen, ei Lumi ollut yhtään sillä tuulella. Hän oli nukkunut matkalla ja herännyt juuri, kun saavuimme pihaan. Lumi oli siis vielä vähän unenpöpperössä ja siihen kun lisätään vieras paikka ja vieras ihminen, niin soppa on valmis.

Onneksi Lumi loppua kohden rentoutui ja saimme kuin saimmekin  parit tosi ihanat kuvat! Mielestäni Lotta sai mahtavasti ikuistettua kuviin sen, millainen tyyppi tämä meidän pieni tyttö on.


Minulle oli selvä juttu, että haluan ikuistaa meidän yksivuotiaan. Kuvat ovat sellainen juttu mikä säilyy aina ja niitten avulla voi niin helposti hetkellisesti palata niihin ihaniin hetkiin joita tulee vielä kaipaamaan.

Samasta syystä halusin myös silloin reilu vuosi sitten ikuistaa raskauden, ne kuvat pääset katselemaan täältä.
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan